Kiire on jämähtänyt työelämää koskevaan puheeseen jäädäkseen. Kiirettä on joka alalla ja kaikissa rooleissa. Kiire tuo mukanaan ystävänsä hallinnantunteen puutteen ja heikon kommunikaation. Silti kiire on lähes tavoitetila – olenko edes tärkeä työntekijä, jos en ole kiireinen?
Kroonistuneen kiireen syntyyn on monia syitä. Esimerkiksi:
- aikaoptimismi eli taipumus kroonisesti varata liian vähän aikaa eri tehtävien tekemiseen.
- Epäselvät tehtävät joihin tarttuminen on hidasta ja hankalaa.
- Ulkopuolelta vyöryvät pyynnöt ja tehtävät jotka romuttavat omat suunnitelmat.
- Virheiden pelko, joka estää saamaan asioita valmiiksi.
- Ajatusmalli, jossa deadline tarkoittaa aloitushetkeä.
- Väärin mitoitetut työtehtävät.
Jatkuvassa kiireessä työskentely ei ole tehokasta. Kiireen tunne altistaa virheille, horjuttaa työssä jaksamisen kannalta tärkeää hallinnantunnetta ja estää kehittämisen ja kehittymisen, kun kommunikoinnille, yhdessä oppimiselle ja reflektiolle ei jää tilaa.
Työnohjaus on yksi mahdollisuus kääntää kiire tehokkuudeksi. Työnohjauksen prosesseissa selvitellään yhdessä mikä kiirettä aiheuttaa, ja miten sitä voi konkreettisesti taltuttaa. Ensikatsomalta mahdottomissakin tilanteissa voidaan yleensä löytää asioita, joihin ihminen pystyy itse vaikuttamaan. Työnohjauksen keskiössä onkin hallinnan tunteen palauttaminen ja oman päätösvallan alla oleviin asioihin vaikuttaminen. Tiimin työnohjauksissa voidaan lisäksi miettiä myös työarjen vuorovaikutusta ja yhdessä tekemisen pelisääntöjä.
Lisää ajatuksia tehokkuudesta ja kiireettömyydestä työelämässä voit lukea Huomin asiantuntijan Petran haastattelusta Helsingin Sanomissa: https://www.hs.fi/visio/art-2000009675451.html (maksumuurin takana).