Vaikuttamisen kehät. Siinä on vanha, mutta oiva työkalu, jonka äärelle palataan työnohjauksissa varsin usein. Onko se sinulle tuttu?
- Uloimmalla kehällä ovat asiat, joista en voi päättää ja joihin en voi vaikuttaa (ainakaan nopeasti tai suoraan). (”Lakiuudistus sulattaa ensi vuoden budjetin.” ”Kollega sairastui äkillisesti kesken kiireisimmän projektin vaiheen.”)
- Keskikehällä ovat asiat, joihin voin vaikuttaa, mutta joista en voi päättää. (”Miten jäljelle jääneet rahat sitten käytetään, että toiminta voi jatkua?” ”Miten kollegan töitä jaetaan, että hommat eivät vaarannu?”)
- Ytimessä ovat asiat, joihin voin vaikuttaa ja joista voin päättää. (”Pakkaanko tänään lounaan mukaan, jotta en uuvahda kesken kiireisen päivän?” ”Pidänkö ylipäätään lounastauon, vaikka se olisi pois jostain muusta?” ”Suunnittelenko työpäiväni vai räiskinkö menemään reagoiden?” ”Milloin ja miten kerron mieltäni painavasta asiasta esihenkilölleni?”)
Järjellä ajatellen on itsestään selvää, minkä kehän asioihin kannattaa energiansa suunnata ja mihin ei. Aina se vain ei ole ihan helppoa.
Kun työnohjauksessa aletaan asiakkaan kanssa hahmottaa esimerkiksi stressaavaa työtilannetta ja kiireen tuntua, tuntuu moni asia olevan omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella, uloimmalla kehällä.
Mutta kun asioita tutkiskellaan lisää, huomataankin, että moneen asiaan voikin koettaa vaikuttaa omalla toiminnallaan. Viestimällä, kysymällä, informoimalla. Pyytämällä apua. Laskemalla omaa rimaa joidenkin asioiden suhteen. Esittämällä korjausehdotusta huonoon, työllistävään prosessiin. Sulkemalla ovi ja laittamalla hälytykset tunniksi pois päältä.
Vaikka tilanne työssä tai muuten elämässä tuntuisi kuinka mahdottomalta, on aina jotain, mihin itse, tiiminä tai organisaationa pystyy vaikuttamaan.
Minulle tosin tuo on se vaikein. On ollut ärsyttävää todeta, että pystyn AINA vaikuttamaan VÄHINTÄÄN siihen, miten tilanteeseen suhtaudun. Mihin haluan viedä energiaani ja suunnata huomiotani.
Hämmentävää kyllä, kun raottaa silmälappuja ja katsoo tilannetta uudesta näkökulmasta, saattaa asioihin löytyä myös yllättäviä ratkaisuja.
Pysähtymättä sitäkään ei tosin tapahdu. Ja pysähtymisen kumppanina me työnohjaajat olemme varsin hyviä.